torstai 27. toukokuuta 2010

Vuosia sitten

Tämä "kesäkotimme" on siis myöhempi kahdesta lapsuudenkodistani. Muutimme tänne, kun täytin yhdeksän vuotta. Asuin täällä kokoaikaisesti reilut kolme vuotta, jolloin vanhempamme erosivat ja alkuun olin enemmän täällä iskän luona, mutta melko pian tilanne kääntyi niin, että viiihdyin entistä enemmän äitimme luona keskustassa, koska koulu ja kaverit olivat siellä lähempänä. Kuten joistakin aiemmista postauksistani on käynyt ilmi, niin isämme kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten, minkä jälkeen perimme tämän talon veljeni kanssa. Talomme sijaitsee järvenrannalla vajaan parinkymmenen kilometrin päästä keskustasta, joten kesäisin muutamme kokonaan tänne veljeni ja äitini kanssa.

Mutta nyt tuolaisen pikku johdannon kautta itse asiaan! Siivoilin tuossa äsken vähän huonettani, joka on muuten vieläkin täynnä lapsuudenaikaisia tavaroita ja katsokaa, mitä löysin:


Voitte kuvitella miten nostalgisia muistoja tuo kalenteri tuo mieleeni! Aika hauskoja mietteitä on näköjään pyörinyt vuosina 1998-1999 9-10 -vuotiaan minäni päässä :)


Ainakin ihastus on tainnut tuolloin vaihdella useampaan otteeseen, kun se sivu on melkein kulunut puhki, jossa ihastuksen nimeä kysyttiin. Olen tainnut tehdä ihan taktiset ja kirjoittanut sen lyijykynällä (siitä sivusta ei ole kuvaa ihan vain jonkinlaisen maineeni säilyttämiseksi ;)) ja antanut pyyhkärin suhkia muutamaan kertaan ;) Yllä olevassa kuvassa on lueteltu suosituimpia poikien nimiä ja muistan, kuinka fiksuna tyttönä alleviivailin siihen niitä nimiä, minkä nimisiin poikiin olin ollut joskus ihastunut! :D Tulos on aika tyhjentävä :D



On sitä tullut näköjään urheiltuakin ja seurattua pesistä ihan fanaattisesti :D Kirjoittaa sen sijaan en ole osannut, tuollainen "siainen"-muotoa oleva virhe ja paikannimet pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna saavat minut nykyisin näkemään punaista ja taitaapa tuolta puuttua "the"-sanakin! Ilmeisesti on vain pitänyt päästä brassailemaan englannin kielen "taidolla"...



Tiinan kanssa meillä oli myös lehtiprojekti :) Meinasimme jopa osallistua sillä Koululaisen lehtikilpailuun. Hmm, mitenköhän olisimme pärjänneet, kun lehtemme sisälsi lähinnä omien koiriemme kuulumisia ja rotuesittelyjä hahah!


Mitäs sitä turhaan hienostelemaan: toppahousut ja pitkähihainen t-paita on varmasti ollut toimiva ja käytännöllinen kombo tuolloin! Vaikka toppikset eivät enää lempivaatteiden top 10 -listalleni mahdukaan, niin kyllä ne jalassa hyvin kelpasi telmiä välitunneilla lumihangessa ja jäämäessä :)


Kesäsuunnitelmani eivät kuulosta mitenkään hassumilta... Tuona kesänä taisinkin toteuttaa nuo kaikki :) Aina välillä kaipaan niin noita lapsuuden huolettomia kesiä, kun kesätöistä ei tarvinnut stressata, aurinko paistoi AINA ja pakastin oli täynnä jätskiä! Tai ainakin suunnilleen noin :)

Innolla odotan, mitä muita helmiä huoneestani vielä löytyykään <3 Onneksi näitä vanhoja kalentereita, kirjeitä ja muita on tullut säilytettyä! :)

5 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Itsekin olen hyvin onnellinen siitä, että olen säilyttänyt lähes kaikki vanhat kirjeet, kalenterit ja päiväkirjat! Niiden parissa on tullut vietettyä monen monta koomista hetkeä, oihvoi millainen sitä onkaan tullut oltua 7 .luokalla yms! :D

Suhkur kirjoitti...

Pitäski joku kerta käydä lukemassaniitä mein kirjeitä, miulla taitaa olla kaikki 28 kirjekaverin kirjottamat kirjeet tallella:DD Ja ai, että meissä oli kyllä selkeesti jo journalistin verta pentuna, miulla se vaan tais hävitä matkan varrelle:D

PS: soitellaan huomenna ku oon in da big big world :D

Emmie kirjoitti...

Minäkin löysin muutama vuosi takaperin vanhan päiväkirjan. Vähän hävetti :-D

Ann kirjoitti...

Helmi, sanos muuta! Pientä myötähäpeää kyllä tuntee, kun noita vanhoja kalentereita, kirjeitä yms. lukee, mutta toisaalta ne tuovat mieleen ihaniakin muistoja! :)

Suhkur, ne meijän kirjeet on kanssa kyllä ihan omaa luokkaansa! :D ps. Mitä Rikulle kuuluu? ;)

Emiliak: Itsekin löysin tuossa yläasteaikaisen päiväkirjan ja voin kyllä sanoa, että menee vielä muutama vuosi ennen kuin voin itsekään lukea sitä punastelematta!

Anonyymi kirjoitti...

Kehoituksestasi luin talonne tarinan. Myös surua mahtui tarinaan, kun isänne ei voi olla sitä enää jakamassa teidän kanssanne, osanottoni. Mutta talo on ihana ja toivottavasti muistot ovat hyviä, vaikkeivät ne ihmistä voikaan korvata.